Marjo Yliperttula
| Marjo Yliperttula | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. lokakuuta 1960 Kiiruna |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | biofarmasian professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto (FM 1987, FT 1993) |
| Instituutti | Helsingin yliopisto |
| Aiheesta muualla | |
| Marjo Yliperttula Tuhat-tutkijaportaalissa | |
Marjo Liisa Yliperttula (aik. Ikonen 1988–1996, Yliperttula-Ikonen 1996–2000; s. 4. lokakuuta 1960, Kiiruna) on suomalainen kemisti ja Helsingin yliopiston biofarmasian professori.[1][2][3][4]
Yliperttula tuli ylioppilaaksi vuonna 1979. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1987 ja tohtoriksi 1993 Helsingin yliopistosta.[1][3] Hänen fysikaalisen kemian väitöskirjansa käsitteli bio-optoelektroniikaa. [3] Nimellä Marjo Ikonen julkaistu englanninkielinen artikkeliväitöskirja (1993) oli otsikoitu Bacteriorhodopsin in Langmuir-Blodgett films-preparation, structure and photoinduced optical and electrical properties.[5] Hän oli väitöskirjansa aikaan vierailevana tutkijana Moskovan yliopistossa maser-ilmiön löytäneen nobelisti Aleksandr Prohorovin johtamassa Optisen fysiikan laboratoriossa. Postdoc-tutkijana hän vieraili Ranskan Saclayssa d'Etudies de Atomique Moleculaire -ydintutkimuslaitoksessa (1994–1995).[1][3]
Opiskelunsa ohessa Yliperttula toimi Nokia elektroniikan tutkimusavustajana (1981–1985) ja KSV Instrumentsin tutkijana (1986–1987). Hän oli Helsingin yliopiston Fysikaalisen kemian laitoksen tutkija (1987–1989) ja assistentti (1990–1993), minkä jälkeen Orionin tutkija, vanhempi tutkija ja ryhmäpäällikkö (1995–2005). Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan vanhemmaksi tutkijaksi hän siirtyi vuonna 2005 ja biofarmasian professorina hän aloitti 2007 (2006). Hän oli vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa Harvard Medical Schoolissa (Women’s Hospital) 2006–2007.[1][3] Lisäksi hän on ollut vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa Cambridgessä ja vierailevana professorina Latviassa Riian teknillisessä yliopistossa ja Italiassa Padovan yliopistossa.[3]
Yliperttulalla oli vuonna 2015 kahdeksan patenttia, joihin lukeutuu esimerkiksi Nanoselluloosan käyttö solujen kasvualustana, mihin pohjautuu UPM:n GrowDex-tuote. Hän sai Suomen Kemian Seuran Vuoden nuori tutkija -palkinnon (1988). Hänelle on myönnetty myös Tekesin Scientific Breaktrough -palkinto (Functional materials).[1] Suomalaisen tiedeakatemian jäsen Yliperttula on ollut vuodesta 2019.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Ulla Paavilainen, Anneli Saikkonen ja Tuuli Virta, Kuka kukin on 2015, Otava, (ISBN 978-951-1-28228-0, ISSN 1237-7570, viitattu 24. huhtikuuta 2019), s. 1037
- ↑ a b Uudet jäsenet - Suomalaisen Tiedeakatemian uudet jäsenet - 2019 12.4.2019. Suomalainen Tiedeakatemia, acadsci.fi. Viitattu 23.4.2019.
- ↑ a b c d e f Marjo Yliperttula, s. 1960 Keskuskauppakamarin naisjohtajaohjelma, naisjohtajat.fi. Viitattu 24.4.2019.
- ↑ Arkistoitu kopio Helsingin yliopiston Tuhat-tutkimusportaali, tuhat.helsinki.fi. Arkistoitu 24.4.2019. Viitattu 24.4.2019.
- ↑ Marjo Ikonen: Bacteriorhodopsin in Langmuir-Blodgett films-preparation, structure and photoinduced optical and electrical properties (ISBN 951-653-259-4; PhD thesis/ Univ. of Helsinki; julkaistu sarjassa Commentationes physico-mathematicae et chemico-medicae, 0788-5717 ; 149) 1993. Helsinki: Finnish Society of Sciences and Letters (teostiedot via kansallisbibliografia Fennica). Viitattu 24.4.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marjo Yliperttulan Google Scholar -profiili (englanniksi) (scholar.google.com)
- 7 yleistä virhettä lääkkeenotossa (17.9.2016) (iltalehti.fi)
- Raumalaislähtöinen professori kannattaa suurempia erikoissairaanhoidon yksikköjä (Länsi-Suomi, 26.5.2015) (ls24.fi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Tieteilijät | |
